Operaatio Macaron: Nyt kosahti

Tänään piti kirjoittaa macaronsseista.

Macaron 1 - Leena 0

En ole tähän mennessä onnistunut leipomaan yhtä kosahtaneita mantelikeksejä kuin nämä piruparat. Niistä piti tulla kirkkaan keltaisia. Sen sijaan ne on surullisen ruskeita. Niistä tuli myös littanoita ja levinneitä. Tuo röpelö osa pitäis olla macaronin "jalka" ja sen pitäis olla korkea ja kauniin pitsimäinen. Nämä onnettomat paskiaiset sen sijaan näyttää siltä miltä pirtelö näyttää jos puhaltelet siihen pillillä liikaa kuplia. Kaiken huipuks ne oli yhtä aikaa sisältä raakoja ja pinnalta kärähtäneitä. Näihin mä käytin eilen kaksi (2) tuntia elämästäni! Voi morjens.

Hommaan liittyi vielä se kauniin ironinen puoli, että mä väänsin näitä innoissani ja mietin, että joku päivä mä vielä teen näitä tosissaan häihin. Enpä tiennyt, miten kovaa ne kosahtais.

No. Tästä suivaantuneena täytynee tehdä niitä huomenna lisää. Jospa niistä saisi pienellä muokkaamisella kauniin keltaisia. En siis tosiaan ole ennen värjännyt taikinaa. Mahdoton homma ei voi olla, koska ammattilaiset tekee näitä kaikissa sateenkaaren väreissä.

Kuvassa Pariisista ostettuja Pierre Hermen macaronsseja.

Tarkoituksena olisi siis tarjota näitä mantelikeksejä häissä, koska mä ja Puolisko molemmat tykätään näistä ihan huiman paljon. En kuitenkaan halua maksaa maltaita siitä, että tilaisin ne valmiina leipomosta, etenkään, kun en Tampereella oo vielä kertaakaan syönyt kahvilassa hyvänmakuista macaronia. Ne on aina kuivia käppänöitä. Jossain vaiheessa mä sitten luovutin enkä enää osta niitä. Jos joku tietää täkäläisen konditorian, joka osaa pinnalta rapeita ja sisältä pehmeän tahmeita, huudahta siitä kommenteissa! Haluaisin olla väärässä. On muuten sama juttu croisanttien kanssa. Minkä hiton takia suomalaiset ostaa niitä kamalia puoliksi pullataikinasta tehtyjä "croisantteja"? Murmurmur!

Joo. Siis. Operaatio Macaron! Koska haluan tarjota macaroneja, mutta en halua maksaa leipomolle niiden tekemisestä, ainoa vaihtoehto on tehdä ne itse. Ja sehän vie rutosti aikaa, kun vierasmäärä pyörinee 60-70 ihmisessä. Häissä ei mielestäni kuulu pihistää ruoasta eikä leivonnaisista, joten näitä pitäisi olla vähintään 3 per lärvi. Se tarkoittaa 70 hengelle 210 keksiä eli 420 yksittäistä kuorta. Vertailun vuoksi sanottakoon, että eilen valmistui huimat 24 keksiä. Laske itse kauanko mulla menee jos oon aina yhtä hidas! Voi elämän kevät ja kukkiva nuoruus millasta urakkaa oon suunnitellut...

Riittänee, kun totean, että en tosiaan rupea vääntämään näiden kanssa ennen juhlapäivää. Etenkään, kun suunnitteilla on tehdä se kakkukin itse. Äitini onneksi innoistui kakunteosta, leipuri kun on, ja lupasi auttaa mua.

Operaatio Macaronin ensimmäinen askel siis on leipoa onnistuneita keksinkuoria pakastimeen ja kokeilla, kauanko ne säilyvät hyvinä. Toivon, että ne säilyisivät pakkasessa 3-4 viikkoa. Silloin voisin leipoa niitä hissukseen erissä valmiiksi odottelemaan juhlia ja täyttämistä. Jos pakastaminen onnistuu, ne tarvitsee juhlien alla vain sulattaa ja täyttää. Ehdin jo suunnitella, että nakitan pienen armeijan lue: äiti, sisko ja kaasot. Just te! täyttämään niitä ja lepäilen itse laakereillani siinä vieressä. Muahhahah. Todellisuudessa varmaan hajoilen siinä vieressä kaikista jutuista, mitä olis jo pitänyt tehdä valmiiksi.

P.S. Mun TÄYTYY opetella rajaamaan noita valokuviani! Kamala miten omituisia kuvakulmia mä käytänkään.