Sapuskat häihin

Ajattelin kirjoitella meille ajankohtaisesta asiasta eli pitopalvelusta. Teimme noin kuukausi sitten pitopalvelusta alustavan varauksen ja huomenna menemme maistelemaan sapuskoita ja puhumaan alustavasti palvelukokonaisuudesta. Jännää! 

Meille molemmille häissä tarjottavan ruoan laatu ja maukkaus on tärkeä kriteeri, ja jos budjetista ei tarvitsisi välittää, olisi mahtavaa tilata ruoka esimerkiksi ravinteli Berthasta tai ravintola C:stä. Haavemaailmassa ruoka tehtäisiin paikan päällä, tarjoiltaisiin pöytiin ja jokaiselle ruokalajille olisi sovitettu oma viininsä. Ravintolahäihin ja ruoalla hifistelyyn meillä ei kuitenkaan ole varaa, joten next best thing on laadukas buffet. 

 Ideaalimaailmassa voisimme tarjota häissä tapaksia

Valitsemallamme pitopalvelulla oli tarjota kokonaisuus, jonka hintaan sisältyi muun muassa tarjoilu, servetit ja matkakulut. Osa muista pitopalveluista olisi ottanut edellä mainituista lisähintaa. Valitsemamme paikan suurin valtti oli kuitenkin se, että kyseinen firma selkeästi halusi saada meidät asiakkaikseen. Viesteihini vastattiin erittäin nopeasti ja asiallisesti ja tarjouksessa oli otettu huomioon esittämäni erityispyynnöt. Itselleni oli myös tärkeää se, että pitopalvelun edustaja kysyi heti ensimmäisessä vastausviestissään, haluammeko tehdä alustavan varauksen ja haluaisimmeko tavata hänet alustavan palaverin tiimoilta. Tästä tuli vahva fiilis siitä, että olemme heille asiakkaina tärkeitä.

Yhteensä lähetin tarjouspyyntöjä vain viiteen eri paikkaan. Näistä yksi, oma suosikkini, ei koskaan vastannut. En tiedä oliko syynä vastaamattomuuteen jokin tekninen juttu (pitopalveluista ainoa, joka käytti valmista lomakepohjaa tarjouspyynnöille) vai eikö kyseistä firmaa yksinkertaisesti kiinnostanut. Mua vastaamattomuus jäi vähän korventamaan. Etenkin, kun kyseinen paikka tekee todella hyvää ruokaa. Oh well.

Onko kukaan katsonut Iron Cheffiä? Parasta!

Kolme viidestä pitopalvelusta vastasi viesteihini heti seuraavana työpäivänä. Sain vastaukset maanantain aikana, kun olin lähettänyt viestit edellisenä lauantaina. Yksi ei tosiaan koskaan vastannut, ja viimeisellä paikalla kesti vastaamisessa kolme viikkoa. Kolmesta nopeasti vastanneesta pitopalvelusta yksi oli odotettua huomattavasti kalliimpi, joten karsimme sen kisasta ensimmäisenä. Kaksi parasta pitopalvelua tarjosi samaan hintahaarukkaan hyviä menuja. Voittaja erottautui toiseksi parhaasta tosiaankin tuolla palvelualttiilla asenteellaan (lue: kahdella pienellä kysymyksellä).

Nyt tarvitsee mennä katsomaan Suomen matsia ja tekemään muistilistaa huomista varten. That's all folks!

Operaatio Macaron: Nyt kosahti

Tänään piti kirjoittaa macaronsseista.

Macaron 1 - Leena 0

En ole tähän mennessä onnistunut leipomaan yhtä kosahtaneita mantelikeksejä kuin nämä piruparat. Niistä piti tulla kirkkaan keltaisia. Sen sijaan ne on surullisen ruskeita. Niistä tuli myös littanoita ja levinneitä. Tuo röpelö osa pitäis olla macaronin "jalka" ja sen pitäis olla korkea ja kauniin pitsimäinen. Nämä onnettomat paskiaiset sen sijaan näyttää siltä miltä pirtelö näyttää jos puhaltelet siihen pillillä liikaa kuplia. Kaiken huipuks ne oli yhtä aikaa sisältä raakoja ja pinnalta kärähtäneitä. Näihin mä käytin eilen kaksi (2) tuntia elämästäni! Voi morjens.

Hommaan liittyi vielä se kauniin ironinen puoli, että mä väänsin näitä innoissani ja mietin, että joku päivä mä vielä teen näitä tosissaan häihin. Enpä tiennyt, miten kovaa ne kosahtais.

No. Tästä suivaantuneena täytynee tehdä niitä huomenna lisää. Jospa niistä saisi pienellä muokkaamisella kauniin keltaisia. En siis tosiaan ole ennen värjännyt taikinaa. Mahdoton homma ei voi olla, koska ammattilaiset tekee näitä kaikissa sateenkaaren väreissä.

Kuvassa Pariisista ostettuja Pierre Hermen macaronsseja.

Tarkoituksena olisi siis tarjota näitä mantelikeksejä häissä, koska mä ja Puolisko molemmat tykätään näistä ihan huiman paljon. En kuitenkaan halua maksaa maltaita siitä, että tilaisin ne valmiina leipomosta, etenkään, kun en Tampereella oo vielä kertaakaan syönyt kahvilassa hyvänmakuista macaronia. Ne on aina kuivia käppänöitä. Jossain vaiheessa mä sitten luovutin enkä enää osta niitä. Jos joku tietää täkäläisen konditorian, joka osaa pinnalta rapeita ja sisältä pehmeän tahmeita, huudahta siitä kommenteissa! Haluaisin olla väärässä. On muuten sama juttu croisanttien kanssa. Minkä hiton takia suomalaiset ostaa niitä kamalia puoliksi pullataikinasta tehtyjä "croisantteja"? Murmurmur!

Joo. Siis. Operaatio Macaron! Koska haluan tarjota macaroneja, mutta en halua maksaa leipomolle niiden tekemisestä, ainoa vaihtoehto on tehdä ne itse. Ja sehän vie rutosti aikaa, kun vierasmäärä pyörinee 60-70 ihmisessä. Häissä ei mielestäni kuulu pihistää ruoasta eikä leivonnaisista, joten näitä pitäisi olla vähintään 3 per lärvi. Se tarkoittaa 70 hengelle 210 keksiä eli 420 yksittäistä kuorta. Vertailun vuoksi sanottakoon, että eilen valmistui huimat 24 keksiä. Laske itse kauanko mulla menee jos oon aina yhtä hidas! Voi elämän kevät ja kukkiva nuoruus millasta urakkaa oon suunnitellut...

Riittänee, kun totean, että en tosiaan rupea vääntämään näiden kanssa ennen juhlapäivää. Etenkään, kun suunnitteilla on tehdä se kakkukin itse. Äitini onneksi innoistui kakunteosta, leipuri kun on, ja lupasi auttaa mua.

Operaatio Macaronin ensimmäinen askel siis on leipoa onnistuneita keksinkuoria pakastimeen ja kokeilla, kauanko ne säilyvät hyvinä. Toivon, että ne säilyisivät pakkasessa 3-4 viikkoa. Silloin voisin leipoa niitä hissukseen erissä valmiiksi odottelemaan juhlia ja täyttämistä. Jos pakastaminen onnistuu, ne tarvitsee juhlien alla vain sulattaa ja täyttää. Ehdin jo suunnitella, että nakitan pienen armeijan lue: äiti, sisko ja kaasot. Just te! täyttämään niitä ja lepäilen itse laakereillani siinä vieressä. Muahhahah. Todellisuudessa varmaan hajoilen siinä vieressä kaikista jutuista, mitä olis jo pitänyt tehdä valmiiksi.

P.S. Mun TÄYTYY opetella rajaamaan noita valokuviani! Kamala miten omituisia kuvakulmia mä käytänkään.