Mun piti aloittaa tän blogin kirjoittaminen alusta, mutta keskeltähän tämä näköjään lähti liikkeelle. Yritetään uudelleen.
Häiden suunnittelu alkoi viime kesänä, kun mietimme Puoliskon kanssa, missä ja millä meiningillä pitää bileet. Aluksi vaihtoehtona oli nämä just niin suomalaiset maalaishäät. Että olis pitänyt juhlat kesällä kaukana kaupungista, luonnon keskellä, järven rannalla. Äiti ehdotteli mulle silloin, että teidät vois vihkiä tuolla meidän rannassa. Juhlien ympäristöstönä äitini puutarha rannalla olis drop-dead-gorgeus eli yksinkertaisesti mahtava. Se on kesäisin kaunein paikka, jonka mä tiedän. Katsokaa nyt sitä!
Syysleimuja! Ainakin kymmenen metriä pelkästään syysleimuja! Ja tää on yksi niistä pienimmistä kukkapenkeistä vanhempieni valtavalla tontilla. Suurin yhtenäinen "penkki" on kymmeniä metrejä suuntaansa ja leviää rannalta kolmelle rinteelle. Ja ei, mä en just keksinyt tuota päästäni koska ei tuollaista mittakaavaa voi kukkapenkille keksiä!
Pahoittelut kömpelöstä kuvanrajauksesta. En tosiaan oo kovin kummoinen kuvaaja mutta meneehän tuo tuossa :)
Ja millaisia kukkia siellä kasvaa! Tästä aiheesta vois ja äiti, ehkä sun pitäisi vinkivink tehdä oman bloginsa.
Ja se ranta. Varpaat hiekassa olis siistiä mennä naimisiin.
Nyt kun teillä kaikilla on päässä sellainen superromanttinen mielikuva ihanista kesähäistä ulkona, romutetaan se. Me ei mennä naimisiin hiekkaa varpaiden välissä eikä me saada kahden nyrkin kokoisia pioneja koristeiksi. Hullut. Sen sijaan meidän häistä tulee urbaanit ja niitä juhlitaan Tampereella Haulitehtaalla!
Tyylillisesti päädyttiin siis skaalan toiseen ääripäähän. Luonnon keskeltä kaupunkiin ja maalaisromantiikasta teollisen rosoiseen ympäristöön btw nyt mä liioittelen, en oikeasti pidä maaseutua ja kaupunkia vastakohtaisina juttuina.Haulitehdas oli eka paikka, jota kävimme katsomassa, ja sehän oli siinä. Hinta-laatu -suhde on erittäin jees ja paikka on niin persoonallinen, ettei paremmasta väliä. Me tavattiin Puoliskon kanssa Tampereella, ja tästä ei kyllä kovin paljoa tamperelaisemmaks voi laittaapaitsi jos tarjotaan mustaa makkaraa ja Pate Mustajärvi tulee keikalle.. NOT.
Sisätiloista mulla ei valitettavasti oo kovin vielä kovin tarkkoja / mairittelevia / järkeviä kuvia. Esitellään sisätilat siis itseironia avulla:
Melkein Morsian leikkii vakavaa projektipäällikköä! Voiherranjestas mua nauratti kun näin tän kuvan. Ei kenelläkään voi olla tuollaista ilmettä. Mähän näytän ihan karikatyyrilta itsestäni voi elämä. Mutta jos nyt jotain kuitenkin sanois tuosta tilasta. Seinät, kuten näkyy, on punatiiltä. Tää fakta säästää mut ja Puoliskon, joka tottakai on mukana päättämässä. Mä oon vaan vaihtoehtojen esittelijä monelta kärähtäneeltä aivosolulta, kun se pakottaa väriskaalan lämpimään punaiseen. Tila ei ole hurjan korkea, joten on annettava kiitosta suunnittelijalle, joka on älynnyt laittaa sekä lattiaan että kattoon vaaleaa väriä. Kummankaan materiaalit nyt ei oo mitään glamouria, mutta väliäkö tuolla. Jos oltais sellaista haluttu, ei oltais alunperinkään tultu Haulitehtaalle.
Tykättiin molemmat, joten tehtiin varaus. Käsittämätöntä kyllä, me ei saatu meidän ykkösvaihtoehtopäivää, koska se oli varattu! Kuvittelin, että ollaan järjettömän ajoissa liikkeellä, kun häihin oli tuossa vaiheessa aikaa 1 vuosi ja 8 kuukautta, mutta ei. Vaihtoehtopäivä numero kaksi oli vapaana, joten se.
Meidän häitä juhlitaan 10.9.2016.
P.S. Jos joku, esimerkiks mun äiti, ihmettelee, miksei me hullut mennä naimisiin siellä puutarhassa järven rannalla, niin vastaus on seuraavanlainen:
1. Puutarha sijaitsee Pohjois-Savossa, joka on kaukana Tampereelta. Me asutaan Tampereella. Päätettiin olla itsekkäitä ja käytännönläheisiä. Ja pysyä omassa kaupungissa.
2. Puutarhatontille ei sais pystytettyä juhlatelttaa, koska se ainoa järkevä paikka teltalle on rinteessä.
