Budjetti ja varjobudjetti

Häihin saa uppoamaan rahaa aivan hulluja määriä. Olitpa ostamassa mitä tahansa asiaa kengistä kukkiin tai tilaamassa pitopalvelua tai valokuvaajaa, maaginen etuliite "hää-" nostaa hintaa huomattavasti. "Hää"kukkakimpusta voi joutua pulittamaan satasen, kun tavallisen kukkakimpun saa parillakympillä. Yleinen mentaliteetti tuntuu olevan, että myyjä saa pyytää tuotteistaan lähes mitä tahansa, koska häiden järjestämisessä ei pihistetä. Mua tämä kismittää vietävästi.

Hääkimput nyt vain +50%!

Viime kesänä laskeskelin alustavaa budjettia häitä varten. En siinä vaiheessa ollut priorisoinut häiden eri osia. Listasin vain juttuja, jotka olisi siistiä häihin saada. Summa alkoi hipoa nopeasti taivaita: olisi todella helppoa laittaa 10 000 euroa palamaan yhdessä päivässä. Naurettavinta oli, ettei tuossa summassa ollut kyse mistään överistä luksuksesta. Tämä oli mulle ensimmäinen häihin liittyvä reality check: karu todellisuus tiputti mut alas häähattarapilven päältä.

Piti alkaa miettiä, mikä on itselle tärkeää ja mikä ei. Toive livebändistä lensi ensimmäisenä ikkunasta. Pelkästään sillä säästää Tampereen kokoisessa kaupungissa tonnin. Tunnelma nousee ihan yhtä hyvin vaikka musiikki tulisi läppäriltä. Ruksin listalta myös kukka-asetelmat, joihin menee sormia napauttamalla toinen tonni. Joko ostetaan x määrää leikkokukkia tai kenties kasvatetaan niitä itse ja tuodaan ruukuissa juhlapaikalle. Vähän mielikuvitusta ja vaivannäköä säästää koristeluissa hurjan määrän euroja.

Jääkää hyvästi, jättiläismäiset kukka-asetelmat.

Tämän jälkeen säästökohteista päättäminen muuttui vaikeammaksi, mutta onneksi tässä on ollut aikaa mennä itseensä ja selvitellä, mistä kaikesta voi luopua. Hullu ajatus, eikö? Pitää opetella luopumaan vaikkei ole vielä ostanut mitään. Siltä se kuitenkin on tuntunut.

Nyt olen iloinen siitä, että tämä pihistely -prosessi piti käydä läpi. Sen takia aion tehdä varsinaisen budjetin ja sille varjobudjetin. Budjetti on realistinen näkemys siitä, paljonko voimme ja haluamme käyttää häihin rahaa. Varjobudjetti puolestaan on kyynisen pessimismin ilmentymä: tätä budjettia käytetään, jos kaikki menee päin helvettiä ja rahaa ei ole. Uskon vakaasti, että varjobudjettia ei tarvitse käyttää, mutta itse asiassa sen suunnitteleminen on ollut hauskempaa kuin varsinaisen budjetin laskeminen!

Varjobudjetista jätetään pois kaikki, mikä ei ole pakollista. Ainoan poikkeuksen tähän tekevät ruoat ja juomat. Myös juhlapaikka pidetään, ja tämän hetkinen vierasmäärä, 60 henkeä. Ilman näitä ei ole bileitä. Piste. Tämän jälkeen oikeastaan kaikki on vapaata riistaa leikattavaksi. 

Ekana lähtisivät morsiamen puku ja sormus. Kalliin morsiuspuvun sijasta ostaisin Karen Milleniltä jonkinlaisen cocktail-mekon, koska ne istuu mulle hyvin ja on ihania. Meikin ja tukan voisi laittaa itse, koska eihän se mitään tähtitiedettä ole. Morsiamen tilpehöörit eli laukku, huntu, korut ja kengät voisi mainiosti etsiä käytettyinä tai käyttää omia vanhoja. Sormuksen voisi ostaa myöhemmin, vaikka ensimmäisenä hääpäivänä. Tai viidentenä. Tai jättää ostamatta. Naimisiin mentäisiin maistraatissa virka-aikana. Hääautolla matkustamisen sijasta voisi reteesti mennä bussilla. Hääyöksi voisi tulla kotiin. Korttien sijasta voisi ottaa puhelimen kauniiseen käteen ja soittaa vieraille. Ja niin edelleen. 

Pahoittelut vesileimoista, mutta oli pakko!

Mulle pihistelyn miettiminen oli valaisevaa, ja siksi suosittelen sitä lämpimästi kaikille muillekin morsiammille ja melkein morsiammille. En siksi, että rahan säästäminen olisi itsearvoista, vaikka se tärkeää onkin, vaan siksi, että sen avulla voi selvitellä, mikä itselle on tärkeää. Kun tietää, mikä tekee bileistä häät, voi priorisoida ja laittaa rahaa niihin asioihin, joilla itselle on merkitystä.

Party like a Minion!