Vihkisormuksen hankkiminen naiselle vaikuttaa olevan normi. Miehelle riittää yleensä yksi sormus, mutta naiselle on ostettava kaksi. Kihla- ja vihkisormus. Yksi merkiksi siitä, että on lupautunut menemään naimisiin, toinen merkiksi siitä, että ollaan naimisissa. Tarvitseeko sormuksia tosiaan olla kaksi?
Mä tykkään hirmuisen paljon mun kihlasormuksesta enkä enää luopuisi siitä. Se symboloi meidän päätöstä mennä naimisiin. Miksi tarvitsisin vielä toisen sormuksen? Ainoat keksimäni syyt myöntävälle vastaukselle ovat 1) sormus on kaunis esine omistaa, joten uusi sormus olisi kiva juttu, ja 2) Puolisko voisi pujottaa uuden sormuksen mun sormeeni vihkitilaisuudessa. Vaihtoehto numero yksi on naimisiinmenon kannalta turha. Vaihtoehto kaksi puolestaan synnyttää jatkokysymyksen 3) eikö vihkitilaisuudessa voisi käyttää kihlasormusta. Silloin kihla täytyisi ottaa sormesta pois ennen vihkimistä, mutta entäs sitten? Voisimmehan me molemmat ottaa sormukset pois ja antaa ne toisillemme vihkiseremoniassa.
Mä tykkään hirmuisen paljon mun kihlasormuksesta enkä enää luopuisi siitä. Se symboloi meidän päätöstä mennä naimisiin. Miksi tarvitsisin vielä toisen sormuksen? Ainoat keksimäni syyt myöntävälle vastaukselle ovat 1) sormus on kaunis esine omistaa, joten uusi sormus olisi kiva juttu, ja 2) Puolisko voisi pujottaa uuden sormuksen mun sormeeni vihkitilaisuudessa. Vaihtoehto numero yksi on naimisiinmenon kannalta turha. Vaihtoehto kaksi puolestaan synnyttää jatkokysymyksen 3) eikö vihkitilaisuudessa voisi käyttää kihlasormusta. Silloin kihla täytyisi ottaa sormesta pois ennen vihkimistä, mutta entäs sitten? Voisimmehan me molemmat ottaa sormukset pois ja antaa ne toisillemme vihkiseremoniassa.
My preciouss.
Mua on siis mietityttänyt jo pitemmän aikaa tämä sormusasia. Jahkailun ja ihmettelyn jälkeen olen saanut rajattua yhden vaihtoehdoista pois. Timanttia mulle ei tule. Tämä ei kylläkään ratkaise sormusongelmaa, koska timantin tilalle voisin ottaa moissaniitin tai värillisen jalokiven. Eikä se ratkaise myöskään ongelmaa siitä, haluanko koko vihkisormuksen vai en.
Päätös siitä, etten halua timanttia, oli melkoisen Interbnetin syvyyksiin sukeltamisen tulos. Kun menimme kihloihin, taisin sanoa Puoliskolle, että jos mun vihkisormuksessa on timantti, sen on oltava aito. Kuolasin netissä valtavia yhden tai kahden karaatin timanttisormuksia. Sitten aloin ottaa selvää, mitä tämä lysti meille maksaisi, ja järkytyin. Tajusin, etten tiennyt tuon taivaallista timanteista. Otin selvää timanttikaupasta ja tiedon mukana mun mielipide alkoi muuttua. Nyt tiedän sen verran, etten halua timanttia.
Jos päädyn hankkimaan uuden sormuksen, ostan sen joko käytettynä esimerkiksi Helsingin Pantista, tai sitten ostan käsityönä tehdyn sormuksen suomalaiselta kultasepältä. Mun silmää miellyttävät erityisesti Tarkkasen korut. Tampereella vaihtoehtona voisi olla teettää sormus Mia Mantereella, jonka hienoja sormuksia hiplailin helmikuussa häämessuilla. Saa nähdä ehdinkö mä päättää näitä asioita ennen häitä.
Lähde
Välillä mietin, että yliopisto on opettanut mut liiankin kriittiseksi, kun tällaisia asioita pähkäilen näin kauan. Oonko se vaan minä, vai saako muutkin välillä päänsärkyjä turhista häihin liittyvistä ongelmista? Jos vaan ostais sen sormuksen ja sillä sipuli. Mut sit taas toisaalta...!