Tänään fundeerasin pöytäliinoja ja kaitaliinoja. Aika tylsä aihe, eikö? Niin mäkin ajattelin, kunnes Pinterestin ihmeellinen maailma todisti ennakkoluuloni vääräksi.
Meille tulee kaikkiin pöytiin pitopalvelulta valkoiset pöytäliinat pesulamaksun hinnalla. Mietin jossain vaiheessa liinoista pihistämistä, koska oikeiden pöytäliinojen vaihtaminen Ikean valkoisiin lakanoihin näyttäisi olevan melko yleistä. Sitten aloin miettiä, miltä halpa lakanakangas näyttää ja miten se käyttäytyy - kankaasta kuultaa läpi, se venyy, se on liukasta eikä se välttämättä laskeudu kauniisti suoraan alaspäin. Oikea pöytäliina on kuitenkin oikea pöytäliina. Vahvaa, kauniisti hohtavaa pellavaliinaa on vaikea voittaa juhlatunnelman luomisessa. Tai no, meille tulee puuvillaliinat, koska pellava maksaisi kivasti ekstraa, mutta mainiot ne puuvillaisetkin ovat.
Nyt ei kuitenkaan ole kysymys itse pöytäliinoista vaan asiasta, jota englanniksi kutsutaan nimellä table runner. Suomeksi puhuttaneen kaitaliinoista, vaikka tämä pöytä-juoksija voi olla materiaaliltaan muutakin kuin kangasta. Esimerkiksi ylimmäisenä olevassa kuvassa kaitaliina on vaihdettu sitruunapuun oksiin. Kyseinen idea on aivan ihana, ja jos meidän häät pidettäisiin Suomea lämpimämmässä maassa, meille niin tulisi pöytiin sitruuna- tai oliivipuun oksia. Sellaiset tuoksuisivat kesälle ja auringolle. Oi että! Suomalaisittain saman voisi tehdä vaikkapa omenapuun oksilla kukkien tai omenien kanssa. Myös tuomen kukkivat oksat toimisivat mainiosti, ellei tuoksua pidä liian voimakkaana.
Kankaisen kaitaliinan tilalle voi laittaa lähes mitä tahansa, vain mielikuvitus on rajana. Liinan tilalla voi olla esimerkiksi kalastusverkkoa, lautaa, sammalta, valokuvia, kirjan sivuja tai vaikka vanha ikkunaluukku.
Viimeisten parin vuoden ajan on ollut trendikästä valita hääteemaksi rustiikki maalaisromantiikka. Tämän teeman tiimoilta on yleistä tehdä kaitaliinat rouheasta juuttikankaasta ja naittaa rouheuden puolisoksi romanttista pitsiä.
Nämä ovat hauskoja, mutta kaipaisin itse jotain paremmin teemaan sopivaa. Ihastuin tässä taannoin ajatukseen kombinaatiosta, joka koostuisi valkoisesta pöytäliinasta, vaaleasta tyllistä ja särmikkäästä metallista, betonista tai tiilestä. Pöytiin tulisi tämän vision mukaisesti pöytäliinat, niiden päälle hempeää, pehmeää tylliä lattiaan asti ja koristeiksi noita kovia, kylmiä materiaaleja. Yhdistäisin siis jotain tällaista:
Tylliä tarvitsisi tämän näkemyksen toteuttamiseen niin paljon, ettei budjetti taida antaa periksi. Lattiaan asti ulottuva kangas saattaisi myös olla todellisuudessa melko ärsyttävä elementti - siihen kompastelisi ja se olisi tiellä. Jossain muodossa juhlatilaan on kuitenkin saatava pehmeitä kankaita, koska kovat materiaalit tarvitsevat sen pehmeän romanttisen vastaparin. Olen myös kauhukseni huomannut, että teollisen teeman myötä lähestytään huolestuttavalla tavalla steam punkkia - tyyliä, josta haluan pysyä mahdollisimman kaukana. Olisi niin hauskaa käyttää kaikennäköisiä vanhoja hammasrattaita ja muuta teollista kamaa koristeina, mutta mitenkäs se tehdään ilman, että alkaa haista steam punkilta? Pitääkö mun luopua ruosteesta? Käyttää pelkästään uusia ja kiiltäviä materiaaleja? Sulkea silmät ja korvat ja hokea mantrana, ettei steam punkkia ole olemassa? Siinäpä pulma. Kuinka olla särmikäs olematta naurettava?
