Blogini nimi, Take this waltz, viittaa mahtavan Leonard Cohenin biisiin ja sitä kautta Federico Garcia Lorcan runoon. Cohen on meille, siis mulle ja Sille Toiselle Puoliskolle, yhteinen iso juttu. Yksi ekoista muistoista yhteisestä ajasta onkin, kun Puoliskoni soitti mulle Cohenin biisiä Suzanne, jossa lauletaan teen ja appelsiinien tarjoilemisesta. Appelsiineista saisi hienoja koristeita häihin.. Tähän tapaan:
Mutta takaisin Take this waltziin. Tämä biisi on ihana, uskomaton. Se on hieno esimerkki Cohenin kyvystä maalata kuvia ja tunnelmia sanoilla ja laululla. Biisi on romanttinen, jopa rappioromanttinen, ja sopivalla tavalla synkkä ja kohtalokas - siis romanttinen olematta imelä. Valssi, jonka rakkauteen tuomitut rakastavaiset tanssivat, on lähestulkoon hirviömäinen.
Take this waltz, take this waltz
Take its broken waist in your hand
This waltz, this waltz, this waltz, this waltz
With its very own breath of brandy and Death
Dragging its tail in the sea
Take its broken waist in your hand
This waltz, this waltz, this waltz, this waltz
With its very own breath of brandy and Death
Dragging its tail in the sea
Myös perinteisesti yltiöromanttinen Wienin kaupunki esittäytyy laulussa eräänlaisena kuolemankehtona.
Now in Vienna there's ten pretty women
There's a shoulder where Death comes to cry
There's a lobby with nine hundred windows
There's a tree where the doves go to die
There's a shoulder where Death comes to cry
There's a lobby with nine hundred windows
There's a tree where the doves go to die
Biisin loppukaneettina rakastavaiset tanssivat, kohti yhteistä elämää, eroa tai ehkä kuolemaa, miten asian haluaakaan tulkita.
And I'll dance with you in Vienna
I'll be wearing a river's disguise
The hyacinth wild on my shoulder,
My mouth on the dew of your thighs
And I'll bury my soul in a scrapbook,
With the photographs there, and the moss
And I'll yield to the flood of your beauty
My cheap violin and my cross
And you'll carry me down on your dancing
To the pools that you lift on your wrist
I'll be wearing a river's disguise
The hyacinth wild on my shoulder,
My mouth on the dew of your thighs
And I'll bury my soul in a scrapbook,
With the photographs there, and the moss
And I'll yield to the flood of your beauty
My cheap violin and my cross
And you'll carry me down on your dancing
To the pools that you lift on your wrist
Oh my love, Oh my love
Take this waltz, take this waltz
It's yours now. It's all that there is.
Yhdellä sanalla sanottuna Take this waltz on monitulkintainen. Sama pätee siihen, miten suhtaudun tuleviin häihin - innolla, kauhulla, epäuskolla, rakkaudella. Omituinen cocktaili keskenään erilaisia tunteita. Häiden suunnittelu tuntuu toistaiseksi! hauskalta prosessilta, joka sietää dokumentoida johonkin. Siksi blogi.
Viimeinen vuosi on ollut mulle muutoksen aikaa ja yksi suurista muutoksista oli juurikin tämä häistä innostuminen. En ole koskaan pitänyt itseäni erityisen hempeänä tai romanttisena, enkä edes skidinä unelmoinut niin sanotuista prinsessahäistä. Tai no, haaveilin että saan ratsastaa häihini valkoisella hevosella. Siis ratsastaa yksin, ei mua se sulho kiinnostanut! En kyllä vieläkään halua prinsessahäitä, syistä joita voidaan ruotia myöhemmin, mutta jännästi mieli on muuttunut monessa muussa asiassa. Nuorempana olin sitä mieltä, että avioliitto on vanhentunut ja turha instituutio, enkä ikinä halua naimisiin. Nyt se tuntuu hyvältä ajatukselta ja juuri tämän Ihanan Ihmisen kanssa täysin oikealta päätökseltä. Ei turhalta. Kyllä siinä jotain isoakin merkitystä on.
Kakarana tykkäsin kovasti blingistä. Niin kuin harakka, joka tykkää kaikesta kiiltävästä. Tämä uskomus on muuten todistettu vääräksi! Sitten tuli aikakausi, useita vuosia, joiden aikana kasvoin pois tästä blingin himosta. Nyt harjoittelen sitä, että pienestä määrästä blingiä saa ihan tykätä. Esimerkiksi tästä:
Jepjep. Ehkä tämä tältä erää. Tervetuloa mukaan valssaamaan with a loco woman. We're all mad here.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti