Liisa tippuu kaninkoloon

Siltä se tuntui, kun joku tituleerasi mua ekaa kertaa sanalla "morsian". En kyllä muista kuka tuo tyyppi oli. Hah. Joka tapauksessa "morsian" kuulostaa yhä omissa korvissa vieraalta enkä ole ainakaan tähän mennessä osannut ottaa sitä osaksi omaa identiteettiäni. Oikeastaan tää koko häämaailma tuntuu vieläkin kihloissa ollaan oltu siis jo puoltoista vuotta, hehhehhh eriskummalliselta taikasienien värittämältä maailmalta. Ehkä mä alitajuisesti odotan, että vastaan tulee jotain entistäkin hullumpaa, kuten puhuvia korttisotilaita tai hookahia poltteleva jättitoukka.

Mikä itse asiassa olis aika siistiä!

Valtaosa osa näistä wtf -hetkistäni on liittynyt häiden ympärillä pyörivään valtaisaan kaupallisuuteen eikä niinkään itse naimisiinmenoon. Hääteollisuus (kyllä, teollisuus!) on käsittämättömän iso bisnes. Suomesta en lukuja löytänyt, mutta esimerkiksi Britanniassa hääteollisuuden vuosittainen liikevaihto on yli 10 miljardia puntaa! Brides -lehden mukaan heidän lukijansa käyttävät häihin keskimäärin 24 716 puntaa. Siis 33 592 euroa. Nuo luvut alkaa olla niin naurettavia, että... Niiden täytyy olla hatusta repäistyjä. 

Olivat nämä luvut sitten totta tai eivät, ne kuitenkin kertovat siitä, miten kannattava bisnes häät ovat. Hääteollisuus pyrkii aktiivisesti markkinoimaan illuusiota täydellisen romanttisesta päivästä, joka on ihmiselämän huikein hetki. Ja tätä varten täytyy tietenkin kuluttaa, kuluttaa, kuluttaa - ja nimenomaan morsiamen kuuluu olla se, joka kuluttaa. Tarvitaan vähintäänkin hampaiden valkaisu, personal trainer laihista varten, kaksi pukua ja kolmet kengät. Naisesta, morsiosta, muodostuu jännä yhdistelmä objektia (on oltava kaunis, kun kaikki katsovat!), organisaattoria (onko yksityiskohtainen budjetti jo laadittu?) ja hermoheikkoa tunteilijaa (joko se saa bridezilla -raivarit tai sitten se itkee hysteerisesti).

Yhtä jännästi sulhanen tuntuu jäävän taka-alalle. No onhan sille hankittava puku. Siinäpä se.

Tämä vuodatus saattaa kröhöm johtua siitä, että luin kirjan nimeltä Consumerism, Romance and the Wedding Experience. Jep. Olen pieni akateeminen nörtti. Pitäähän sitä tietää, mihinkä on rupeamassa! Ensireaktioni oli heittää kaikki hääsuunnitelmat romukoppaan ja tuikata koppa tuleen, ettei ne tule enää kummittelemaan. Että naimisiin maistraatissa. Kahvit ehkä vois vanhemmille tarjota. Ja ehkä yhdet kaljat kavereille. That's it. Mähän en tällaiseen rupea. Sitten, onneksi, järjen tai tunteen ääni voitti. Kyllähän mä oikeat häät haluan. Haluan sen valkean mekon ja hyvät juhlat. Hetkeksi piti vaan kyseenalaistaa kaikki.

Loppukaneettina sanottakoon siis, että tämä oli kuvaus ensimmäisestä häähajoamisestani, vaikka se ehkä olikin päinvastainen kuin yleensä. Kyllä mä vielä opin suhtautumaan tähän hääasiaan. Ehkä.