Ruokaa ja leffailtaa odotellessa ajattelin tappaa aikaa kirjoittamalla hääkakuista. Mä aion tehdä hääkakun itse. Rakastan leipomista ja alan olla siinä aika hyvä, joten kakun tekeminen itse tuntuu luontevalta ratkaisulta. Itse tekemällä säästän rahaa ja saan erinomaisen tekosyyn harjoitella leipomista.
Pitopalvelulta kakun tilaaminen ei ollut vaihtoehto, koska en välitä tavanomaisista sokeripohjaan tehdyistä mansikkakakuista ja nykyään muodikkaat moussekakut ovat mielestäni pelkkää täytettä eivätkä kakkua. Ne ovat tylsiä. Leivonnaisessa kuuluu olla rakennetta eli siinä on oltava mukavassa suhteessa jotain pehmeää, suussa sulavaa, rapeaa, tahmeaa tai kiinteää. Toisin sanoen kakussa kuuluu olla yllätyselementti!
Voisin tietenkin tilata kakun valmiina kondiittorilta, jolloin itse säästyisin vaivalta. Leipominen ei kuitenkaan stressaa mua, vaan päinvastoin mä rentoudun leipoessani. Konditoriasta saisin varmasti hyvän kakun, mutta tuntuisi hölmöltä maksaa kakusta kolmesta viiteen euroa naamalta. Meidän vierasmäärällä kakku maksaisi siis 200-300 euroa. Vertailun vuoksi ainekset kakkua varten saa varmasti alle satasella, vaikka ostaisi luomukermaa ja Lindtin suklaata. Tai no, ehkä ei sitä Lindtin suklaata saa tarpeeksi halvalla. Mutta ymmärtänette mitä tarkoitan.
Aluksi haaveilin tekeväni kakun sijasta tornillisen cup cakeisseja. Tai upean croquembouchen eli tuulihattutornin. Niitä tarjoillaan Ranskassa perinteisesti häissä. Tuulihatut täytetään yleensä creme patissierilla, vaniljakerma -täytteellä, ja ne pinotaan yhteen sulatetulla sokerilla.
Haaveilujen jälkeen aloin miettiä homman logistiikkaa. Muffinssit vaatisivat liikaa aikaa ja töitä, ja niitä olisi kauheaa kuljettaa. Tuulihattutorni taas... No sitä ei yksikään täysjärkinen morsian rupea tekemään itse. Tuulihatut kestävät korkeintaan muutaman tunnin rapeina täyttämisen jälkeen, ja ajatuskin kuuman sokerin kanssa pelleilystä hääpäivänä tekee pahaa. Se niistä haaveista siis. Palatkaamme kakkujen pariin.
Amerikkalaishenkinen kerroskakku olisi mahtava katseenvangitsija. Kerroskakuista saa todella näyttäviä, mutta ne vaativat ylimääräistä tukea pysyäkseen kasassa. Kakkuihin upotetaan tikkuja, jotka kantavat osan ylempien osien painosta. Kakkujen välissä on myös joko paperia tai lautanen, jotta osat irtoavat toisistaan. Niitä ei siis saa leikattua kauniisti ja jonkun täytyy poistaa kerrosten välissä paperit ja tikut. Ei kovin käytännöllistä. Ratkaisuna aion tehdä kolme tai neljä yksittäistä kakkua.
Siitä tuleekin sitten maailman lopun kokoinen ongelma, kun pitää päättää, minkä makuisia kakkuja häihin tulee! Ainoa selvä valinta on red velvet, jota olen nyt muutamia kertoja tehnyt. Se on niiiinn hyvää. Jopa yksi kaverimme, joka ei makeasta välitä, tykkäsi red velvetistä kovasti.
Viimeiseksi vielä haluan mainita vanhasta suomalaisesta hääperinteestä eli krokaanista.
Krokaani on mantelimassasta, valkuaisesta ja sokerista tehty koristeellinen jättikeksi, jota on siis perinteisesti tarjottu häissä. Tämäkin olisi tosi mainio juttu tehdä itse, ja jossain vaiheessa aionkin sitä kokeilla. Ei voi muuta sanoa kuin että onneks häihin on vielä runsaasti aikaa, niin mä ehdin kokeilla edes osaa näistä leipomissuunnitelmistani!
P.S. Viime viikolla tein kaason synttäreille macaronsseja. Onnistuivat piruparat tosi kivasti heti, kun jätin väriaineen pois. En tajua mikä ihme siinä värjäämisessä mättää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti