sunnuntai 12. huhtikuuta 2015

Pieni hetki elämää

Pahoittelut blogihiljaisuudesta! Niin sanottu oikea elämä tuli häähörhöilyn tielle. Kulunut viikko on mennyt stressatessa gradua, mutta torstaina sain palautettua ekan version ohjaajalle. Yay! Hyvä minä!

Pidennetty viikonloppu tuli kyllä tarpeeseen. Perjantaina en oikeastaan tehnyt mitään, mikä oli superihanaa. Eilen kävimme Puoliskon kanssa Orivedellä patikoimassa ensimmäistä kertaa tänä keväänä. Suuntana olivat Pukalan metsäpolut.

Melkein morsian metsässä. Aurinko paistoi, linnut lauloivat ja puro solisi. Oi autuus.
Kaikki kuvat Puoliskon ottamia.


Tässä paikassa oli niin hieno tunnelma, kun aurinko laski, ettei mitään rajaa.


Itkevä jääseinä. Näitä löytyi Pukalasta useita, mutta tämä oli kooltaan suurin.

Allekirjoittanut osviittana jääseinän koolle.

Hääjärjestelytkin liikahtivat taas pienen askeleen eteenpäin, kun sain lopulta lähetettyä tarjouspyynnöt pitopalveluille. Niitä lähti maailmalle kokonaiset neljä kappaletta. Toivoa sopii, että joku näistä tärppäisi! Pitopalvelujen etsiminen ja vertaileminen tuntui jostain syystä paljon työläämmältä ja rasittavammalta puuhalta kuin juhlapaikkojen etsiminen. 

Ainiin. Sitten on tietysti vielä yksi asia.


Maailma mutkisti mun häämekkosuunnitelmiani yllä olevalla puvulla. Olin jo ihan vakuuttanut itseni siitä, että en hanki mitään muodollista täyspitkää iltapukua. Ajattelin, että jos hankin täyspitkän puvun, se on tyyliltään rento ja boheemi. Ei formaali. Ei laahuksellinen. 

Sittenpä vaan morjensta pöytään! Olen katsellut jo niin paljon hääpukuja, että valtaosa aiheuttaa nykyään "meh" -reaktion, mutta tämä. Virnuilin itsekseni varmaan varttitunnin. Ainoat ongelmat ovatkin vain ne, että 1) en edes tiedä, saako tätä Suomesta ja 2) maksaa niin paljon, että mun mekkobudjetti räjähtäis kuin fuusiopommi. USAssa tämä puku maksaa kaupassa 2000 dollaria, joten lienee turvallista olettaa, että tuohon summaan lätkäistään vielä lihavahko Suomi-lisä päälle. Jos sitä siis edes saa Suomesta. Voi elämä. Ehkä mä yritän keskittyä siihen, että nuo taitaa olla cap -hihat tuossa puvussa ja mun hartiat näyttää sellaisissa kaapinovilta... Dream on, girl. Damn.

2 kommenttia:

  1. Vau, mikä jääseinä! :) Tuosta puvusta sen verran, että kannattaisiko sinun kuitenkin kysellä Maggie Sotteroa myyviltä hääpukukaupoilta löytyykö heiltä kyseistä pukua ja jos, voivatko he tilata puvun sovitettavaksi? Ettei vaan sinua sitten jäisi harmittamaan. Minullekin kävi nimittäin niin, että näin kuvan aivan upeasta Justin Alexanderin puvusta. Lähettelin sitten s-postia sen jälleenmyyjähääpukuliikkeisiin eikä sitä tietenkään ollut missään liikkeessä valmiina. Kuitenkin yksi liikkeistä tilasi puvun ja pääsin sitä sovittamaan. Puku ei sitten ollutkaan the one, mutta olipa hyvä, että sain asiasta varmistuksen. Ja liike ei tosiaan vaatinut minua ostamaan pukua vaan olimme etukäteen sopineet, että jos en tykkääkään puvusta, niin se jää liikkeeseen.

    VastaaPoista
  2. Eikö ookin hieno? :) Se oli livenä vielä makeampi kuin kuvassa, sellainen hennon vaalean turkoosin värinen.

    Kiitos vinkistä, mun ehkä täytyy kysellä tuon puvun perään! Tsekkasin että Suomessa kolme liikettä myy Sotteron pukuja, eikä yksikään niistä ole Tampereella. Nooo tuleepahan hyvä syy harrastaa kotimaan matkailua :) Ehkäpä jompikumpi kaaso haluaa lähteä roadtripille kesällä :D

    VastaaPoista