Operaatio Macaronssin toinenkin kokeilu päättyi huonosti. Oikeastaan huonommin kuin ensimmäinen. Tästä syystä kuulette noista mantelikekseistä seuraavan kerran vasta sitten, kun saan ne onnistumaan.
Siispä ajattelin kirjoittaa superklassisesta hääaiheesta - morsiamen puvusta. Hääpuku on varmasti monelle iso juttu. Iso juttu se on mullekin, vaikka säännöllisesti yritän jankuttaa itselleni, että se on vain vaate.
Millainen puku? "Oikea" valkoinen hääpuku vai iltapuku vai ihan vain joku mekko? Housut ja bleiseri? Paljonko haluan siitä maksaa? Mistä se hankitaan? Mitä haluan pukeutumisellani viestittää? Haluanko viestittää mitään? Tarvitseeko tätä ajatella näin paljon?
Ja niin ajatusrumba pyörii päässäni. Mulla on sitä paitsi ollut pitkä aika ajatella pukua, koska kihlojen ostamisen aikaan päätimme, että ennen häitä mä valmistun maisteriksi, sitten säästetään ja vasta sitten juhlitaan. Siitä on nyt seitsemän kuukautta. Kelatkaa miten monta kertaa siinä ajassa ehtii haaveilla kalliista vaatteesta opiskelijabudjetilla!
Jos taivas olisi rajana, laittasin häihin päälle jotain ihanan kahelia. Kuten vaikka McQueenia.
McQueenin Savage Beauty -näyttely muuten tulee tässä kuussa V&A:in Lontoossa. Voi kunpa sinne pääsisi...
Todellisuudessa mun hääpuvun kokonaisbudjetilla saisi ehkä sadasosan haute couture -puvusta, joten nämähän on aika villejä päiväunia. Mahdollisuuksien rajoissa olisi ostaa edellisen sesongin designer -puku alennuksesta, jos lähtisi esimerkiksi sinne Lontooseen, tai tilata sellainen The Outnetistä. On käynyt monta kertaa mielessä, että sillä "tavallisen" hääpuvun hinnalla saisi hyvällä munkilla esimerkiksi Marchesaa. Se onkin sitten ihan toinen juttu, että uskaltaisiko puvun ostaa netistä kokeilematta.
Niistä "tavallisista" hääpuvuista mulla on jo melko selvä mielipide. Avainsanat lienevät tyylikäs, elegantti, yksinkertainen.
Mulle olisi tärkeää, että puku liikkuu kauniisti, joten haluaisin kankaan olevan ohutta, ilmavaa ja laskeutuvaa. Tämä sopisi tyyliin muutenkin, koska tilaisuudesta tulee rento ja epämuodollinen. Ei laahusta, valtavaa helmaa, blingiä tai katedraali -mittaista huntua. Sen sijaan olisi ihanaa löytää sopivalla tavalla boheemi mekko. Esimerkiksi Stilissima myy belgialaisia Rembo Stylingin pukuja. Näitä on joskus pakko mennä kokeilemaan, vaikka ovatkin melko tyyriitä.
Puvun pitäisi ehdottomasti olla imarteleva ja istua hyvin. Saa nähdä, aiheuttaako tämä ongelmia, kun vaatteiden ostaminen on normaalistikin hankalaa. Mun kroppani on tiimalasin muotoinen, eikä nykymuoti tosiaankaan ole sellaista kroppaa varten tehty. Oon viimeisten muutaman vuoden aikana opetellut, mikä näyttää hyvältä mun päällä ja mikä ei. Jännä kyllä, vaatekaupoilla mulle yritetään liian usein myydä vaatteita, jotka korostavat kropasta ihan vääriä kohtia.
Jos siellä ruudun takana on joku muukin, jolla on tiimalasin muotoinen kroppa, niin nyt tulee muutama vinkki.
Puvussa täytyy olla leveät olkaimet tai hihat (muttei missään nimessä sellaisia pieniä cap-hihoja tai puhvihihoja). Olkaimeton mekko saa mun hartiat näyttämään kaapinovilta eli hiton leveiltä. Vyötärön täytyy olla luonnollisella paikallaan eli se ei saa olla liian korkealla (empire) tai tiputettu liian alas. Hartioilla tai lantiolla ei saa olla krääsää, joka korostaa niiden leveyttä. Jos nämä asiat on kohdillaan, melkein kaikkea muuta voi muokata.
Meinasin vielä kirjoittaa fiftari -tyylisistä puvuista, mutta taidan jättää sen myöhempään kertaan.
Ainiin, ja Puolisko vähän lupaili, että voisi joskus esiintyä blogissa vierailevana tähtenä. Sitä odotellessa. Tuitui.
Puvun pitäisi ehdottomasti olla imarteleva ja istua hyvin. Saa nähdä, aiheuttaako tämä ongelmia, kun vaatteiden ostaminen on normaalistikin hankalaa. Mun kroppani on tiimalasin muotoinen, eikä nykymuoti tosiaankaan ole sellaista kroppaa varten tehty. Oon viimeisten muutaman vuoden aikana opetellut, mikä näyttää hyvältä mun päällä ja mikä ei. Jännä kyllä, vaatekaupoilla mulle yritetään liian usein myydä vaatteita, jotka korostavat kropasta ihan vääriä kohtia.
Jos siellä ruudun takana on joku muukin, jolla on tiimalasin muotoinen kroppa, niin nyt tulee muutama vinkki.
Puvussa täytyy olla leveät olkaimet tai hihat (muttei missään nimessä sellaisia pieniä cap-hihoja tai puhvihihoja). Olkaimeton mekko saa mun hartiat näyttämään kaapinovilta eli hiton leveiltä. Vyötärön täytyy olla luonnollisella paikallaan eli se ei saa olla liian korkealla (empire) tai tiputettu liian alas. Hartioilla tai lantiolla ei saa olla krääsää, joka korostaa niiden leveyttä. Jos nämä asiat on kohdillaan, melkein kaikkea muuta voi muokata.
Meinasin vielä kirjoittaa fiftari -tyylisistä puvuista, mutta taidan jättää sen myöhempään kertaan.
Ainiin, ja Puolisko vähän lupaili, että voisi joskus esiintyä blogissa vierailevana tähtenä. Sitä odotellessa. Tuitui.
